Tänään otan kamani ja häivyn. Siis 500 metriä rinnettä alaspäin, teurastamon liepeille ja eläinlääkärin naapuriin, puisen parvekkeen toisen kerroksen asuntoon, omaan keittiöön, omaan makuuhuoneeseen, omaan vessaan, omaan suihkuun. Oma, oma, oma. Ei vain oma huone ja omat vaatteet, vaan oma tiskirätti, oma uuni, omat perunat ja banaanit. Oma sähkölasku, omat vieraat, oma takka ja kattoterassi, … Lue loppuun
Minkä osan Ecuadorista veisin mukanani, jos saisin? Ainakin nuo söpöt, ihanat ja spontaanit lapset, jotka hetken mielijohteesta juoksevat ja hyppäävät suoraan syliin tai tapittavat ulkomaalaista olemustani ja puhkeavat sitten hyväntuuliseen kikatukseen. Lue loppuun
Syksymäinen ankeus ja sairastelu saa maailman näyttämään pieneltä ja tylsältä. Salinaksen pimeät ja sateiset (ajoittain myös myrskyjen, kaiken nielevän sumun ja sähkökatkojen täyttämät) illat ovat otollista aikaa tylsistymiselle – tai veikeämmästä näkökulmasta tarkasteltuna downshiftaamiselle, leppoistamiselle. Minua totaalinen tylsistyminen auttoi löytämään kadonneen luovuuden, ja tarttumaan kiinni kutimiin ja alpakanlankaan. Lue loppuun
hyvä tahto 