Hän sanoo porqué, sinä sanot sí

Mikä ecuadorilaisia ulkomaalaisessa kiinnostaa? Jos saat kysyä gringalta mitä tahansa, niin mitä kysyt ensimmäiseksi? Vaikka monen Salineriton silmissä olen jo tuttu ilmestys, viimeksi tänään naapurin rouva kysyi, minne olen reppuineni matkalla. No töihin tuonne toimistolle, tietysti. Ecudorilaiset ovat siitä ihania, että he silmät tuikkien kysyvät, tiedustelevat kuulumisia, utelevat ja ihmettelevät välillä niin kummallisilta tuntuvia asioita, että ei voi kuin nauraa. Yleisin kysymys on tietenkin Cómo está? – miten te voitte? Eipä Suomessa kovin moni tuntematon pysäytä kysyäkseen, minne matka. Onneksi suurin osa kysymyksistä on viattomia, eivätkä tunnu tallovan erityisemmin edes suomalaisen yksityisyyttä. Mutta sitten on ne toisenlaiset lähestymisyritykset. Kalifornialainen kaverini oppi viikonloppuna kantapään kautta, mitä tarkoittaa täkäläisen nuoren miehen pyyntö siirtyä vähän sivummalle, koska ”hänellä on jotain tärkeää sanottavaa.” Se tarkoittaa, että saat pusun suoraan suulle!

Onneksi yleensä tiedustelut ovat vähän vähemmän suorempia. Ecuadorilaisista kysymyksistä yleisimmät ovat nämä:

1. Dedónde eres? Dedónde vienes? (Mistä olet kotoisin?) (Mistä tulet?)

2. Tienes hermanos? (Onko sinulla sisaruksia – tämä on jotain hyvin salinalaista vähintäänkin, koska kaikilla tuntuu olevan vähintään kolme sisarusta. Onneksi voin kertoa, että minulla on kaksi siskoa, en tiedä, mikä olisi reaktio, jos joutuisin sanomaan, ettei minulla ole yhtään.)

3. Te gusta tomar alcohol? (Tykkäätkö juoda alkoholia? – Tätä minulta kysyi myös ensimmäinen tapaamani salinerito Suomessa ensimmäisen puolen tunnin aikana – en vieläkään tiedä, mikä on oikea tai ”odotettu” vastaus, koska täällä ei erityisemmin juoda)

4. Sabes inglés? Puedes decir algo en inglés? (Osaatko englantia? Voitko sanoa jotain englanniksi? – täkäläiset rakastavat ajatusta siitä, että he osaisivat puhua englantia. Monella on pintapuolinen innostus puhua, mutta he eivät vain osaa kieltä (keskimäärin huonommin kuin vaikka espanjalaiset)

5. Tienes novio? Dónde está? (Onko sinulla poikaystävää? Missä hän on? – jälkimmäinen tuntuu vihjailevan, että, jos Suomessa, niin se on yhtä kuin ei poikaystävää.)

6. Sabes muy bien español?! Dónde aprendiste? (Osaat puhua tosi hyvin espanjaa?! Missä oikein opit? – Tästä en ole aina kovin varma, onko se kysymys vai toteamus, mutta yleensä minun on kerrottava koko espanjan opiskeluhistoriani, mihin tulee vastauksena hyväksyä nyökyttelyjä)

7. Cuánto tiempo llevas en Ecuador?/Cuánto tiempo quedas en Ecuador? (Miten pitkään olet ollut Ecuadorissa?/Miten pitkään tulet olemaan Ecuadorissa? – Tämä on niin tuttua kauraa, että kertomuslitaniani Salinaksesta ja vapaaehtoistyöstä on automatisoitunut tietoisuuden toiselle puolelle jo aikoja sitten)

Nämä yleisemmät kyselyt taitavat tuplaantua jälleen tänä viikonloppuna, sillä suuntaamme poikakaverini kanssa kahdeksi viikoksi Kolumbiaan. Onneksi, sillä tämä vuoristoilmaan tottunut kroppa ja mieli kaipaavatkin Karibianmeren aurinkoa ja rantahiekkaa. Täällä toimistolla parhaiten juuri nyt lämmittää taustalla pauhaava radio, jossa soivat lämpöiset salsan, bachatan ja merenguen rytmit. Nyt kun vielä sain ihanan, oikeasti tanssiliikkeet omaavan salsaparini tänne, niin romanttisista lattarirytmeistä saa kaiken irti. Soi täällä toki myös kaikenlaista muutakin musiikkia, kuten ecuadorilaisten omia kansallisrytmejä (ei, se ei ole Dominikaaneista kotoisin oleva bachata, vaikka välillä voisi niin luulla). Suhteeni ecuadorilaiseen kansallismusiikkiin on sama kuin heviin. Erityisesti teknon ja tasaisen cumbia-jytkytyksen yhdistelmän, teknocumbian kuunteleminen on korvia raastavaa.

Onneksi täällä soivat päivittäin myös nämä;

Venezualainen päähänjäävä merengue-rallatus: Chino & Nacho: Niña bonita (juuri nyt tunnin aikana se on soinut jostain pihalta viisi kertaa)