Hidasta elämää

Syksymäinen ankeus ja sairastelu saa maailman näyttämään pieneltä ja tylsältä. Salinaksen pimeät ja sateiset (ajoittain myös myrskyjen, kaiken nielevän sumun ja sähkökatkojen täyttämät) illat ovat otollista aikaa tylsistymiselle – tai veikeämmästä näkökulmasta tarkasteltuna downshiftaamiselle, leppoistamiselle. Minua totaalinen tylsistyminen auttoi löytämään kadonneen luovuuden, ja tarttumaan kiinni kutimiin ja alpakanlankaan. Lue loppuun →

Paratiisissa?

Mutustan sunnuntai-illan makeannälkään kovaa ja sitkeää karkkia, melcochaa. Maku muistuttaa jouluista piparminttutankoa. Sisältö ei olekaan kovin monimutkainen: ruokosokeria, glukoosia, arabikumia, esansseja ja väriaineita. Imelä sokeriseos on tuliainen Bañosista, jonka kojujen täyttämillä kaduilla voi seurata vierestä, kuinka paikallinen karkki valmistuu. Taipuisaa, purkkamaista sokerimassaa venytellään kuin kuminauhaa. Halutessaan värikästä ja tahmaista karkkitaikinaa saa maistaa ennen kuin se … Lue loppuun →

Voimaa naisille

Työkaverini on 5 kuukautta vanhan tyttövauvan äiti. Tyttö on ihastuttava nappisilmä, suloinen kaunokainen. Itse en malttaisi pysyä kaukana hänestä, eikä lapsen äitikään. Työkaverini aika tyttärensä kanssa on kuitenkin rajoitettu. Hän ei voi enää jäädä kotiin hoitamaa lastaan – ei mielellään edes silloin kun tämä on kipeä. Ecuadorissa äitiysloma on alle 5 kuukautta. Sen jälkeen vauvaa … Lue loppuun →

Kuka on köyhä?

Köyhyys, mitä se on? Missä se on? Ecuadorissa köyhyys on suhteellista, järjestelmällistä ja osittain näkymättömissä. Olen herännyt useampana aamuna minua kiusanneeseen tunteeseen siitä, että mitä minä täällä oikein teen. Nyt ymmärrän, että tuntemukseni kumpuaa pitkälti siitä, että en näe ympärilläni sellaista köyhyyttä, johon mielessäni valmistauduin ja jota vastaan ajattelin tulevani taistelemaan. Sen sijaan näen ympärilläni … Lue loppuun →